Haiku-runouden historia

800-1100 luvuilla tanka-runous kukoisti Japanissa. Ensimmäiset tankat lienevät olleet jumalien ja keisarin ylistystä, ja siitä tulikin keisarillisessa hovissa muodikas runomitta, jossa järjestettiin kirjoituskilpailuja. Tankan lyhyt muoto, 5-7-5-7-7 tavua riveillä, teki siitä helpon muistaa ja levittää.

Tankasta kehittyi renga, eräänlainen seuraleikki, jossa useat runoilijat ketjuttivat rivejä. Runon aloittaja kirjoitti 5-7-5 osuuden, ja joku toinen jatkoi 7-7 osuudella. Seuraava kirjoittaja vastasi 7-7 osuuteen uudella 5-7-5 osuudella ja niin edelleen. Rengaan saattoi tulla jopa tuhansia osuuksia.

1300-luvulla tankan kehitys pysähtyi ja se joutui pois muodista, koska runot olivat liiaksi entisen toistoa. Renga sen sijaan nousi suosioon ja sen koulukuntia syntyi ja katosi tiheään tahtiin.

Rengan suuren suosion vuoksi runoilijoiden oli tarpeen varata muutama hyvä 5-7-5 aloitus varastoon, sillä eihän koskaan voinut tietää milloin joku pyytäisi aloittamaan runoketjun. 5-7-5 osuutta kutsuttiin hokkuksi, ja oli myös sana haikai, joka tarkoitti mitä tahansa rengan osuutta. 1800-luvun alussa sanat yhdistettiin muotoon haiku, ja haikusta tulikin runoilijoiden uusi suosikki, kun rengakin oli nyt vuorostaan tullut elinkaarensa päähän.

Nykyään haiku on suosittu runomuoto myös länsimaissa. Suomessakin on useita harrastajia.