Pokerimestari 2006

Syksyllä 2006 Suomessa pelattiin ensimmäinen kotimainen televisioitu pokeriturnaus. Mukana oli netti- ja ravintolakarsintojen kautta päässeitä harrastajia, pokeriammattilaisia ja pokeriuskottavia julkisuuden henkilöitä. Myös Suomen Mensan ry:n sai yhden pelaajan mukaan. Meillä oli ollut Mensassa 12 omaa turnausta, joista olin voittanut viisi ja sijoittunut muissakin joskus rahasijoille. Olin siten rankinglistan ykkönen ja pääsin mukaan edustamaan meitä.

Tunnelmia kulissien takaa

Alkuerä

Jo ennen kuin laiva lähti samasta meidät pelaajat ja jakajat käsiteltiin maskissa. Vieressäni istui extreme duudson Jukka Hilden. Esittäydyin hänelle ja ryhdyimme keskusteluun, jossa oli hiukan sellaista hienovaraista henkistä taistelua. Hän väitti että hänen korttipelikokemuksensa rajoittuu tikin pelaamiseen kymmenen vuotta sitten. Se oli tietysti huijausta ja myöhemmin kyllä huomasinkin, että hän on paljon parempi pelaaja, kuin antaa ymmärtää.

Minä kerroin joitain tilastotietoja pokerista yleensä ja havainnoista joita olin tehnyt Juha Helpin pelistä. Juhahan oli meidän pöydässä pelaava ammattilainen. Kuulin myöhemmin että olin onnistunut pelottelemaan Duudsonia. En kylläkään onnistunut hyödyntämään tuota tietoa pelissä, koska pelkäsin häntä enemmän kuin hän minua. Hän saattaisi tehdä villejä ja arvaamattomia vetoja, ja juuri niin hän tiputtikin yhden pelaajan.

Kun istumapaikkoja arvottiin, ainoa mitä pyysin pokerin jumalilta oli, että Juha Helppi istuisi minun oikealla puolella. Silloin näkisin mitä hän tekee ennen kuin on minun vuoro toimia. Kaikkein epäedullisinta minulle olisi, jos hän istuisi minun vasemmalla puolella. Nostimme paikkakortit ja kävimme omille paikoillemme. Extreme duudson istui pöydän toisella puolella, joten ei ollut vaaraa, että hän ampuisi minua nitojalla takapuoleen. Vasemmalla puolellani istui - Juha Helppi.

Juhan edessä pöydällä oli iPod. Pelinjohtaja Teresa Nousiainen kertoi, että ammattilaispelaajan päästä on palkkio, ns. "bounty". Se pelaaja, joka onnistuisi tiputtamaan Juhan, saisi iPodin itselleen. Mainitsin että juuri tuollaisen minä tarvitsenkin, mikä tietysti oli osittain vastapelaajan psyykkaamista, mutta myös totta.

Televisio-ohjelma kestää 22 minuuttia, joten ihmiset eivät varmaankaan ymmärrä, että pelaaminen paikan päällä kesti yli viisi tuntia. Sen ajan sain istua kameroiden edessä, tietäen että Suomen kansa tarkkailee jokaista elettä, ja keskittymisen piti olla jatkuvaa, koska no-limit pelissä mikä tahansa käsi saattaa olla se viimeinen. Ohjelman loppupuolella saatattekin havaita minussa rasittuneisuuden merkkejä. Lavalla oli kuvausvalojen vuoksi varsin kuuma. Olisin halunnut pestä kasvoni virkistäytyäkseni, mutta maskin vuoksi en voinut.

Tarkkailkaapa muuten paitaani ohjelma aikana. Aluksi minulla on napit auki, ja alta näkyy aluspaita. Tauon aikana otin aluspaidan pois, koska minulla oli niin kuuma, ja napitin paidan. Sitä ei sitten olisikaan saanut tehdä, koska se rikkoo televisio-ohjelman illuusion, että kaikki tapahtuu peräjälkeen. Kyllä he kuitenkin olivat ymmärtäväisiä, koska kuumuus ja tilanne olivat rasittavia.

Olen joskus kirjoittanut, että pokeriammattilaisuus vaatisi kaikin tavoin tervettä elämäntapaa. Tämän kokemuksen jälkeen olen siitä entistäkin vakuuttuneempi. Ei ole sattumaa, että niin moni pokeriammattilainen on entinen huippu-urheilija. Mike Sexton oli voimistelija, Patrik Antonius tenniksenpelaaja, Pasi Heinänen jalkapalloilija. Muutamina viikkoina ennen turnausta kävin hölkällä ja sainkin kuntoani kohotettua sen verran, että kannatti käydä.

Aina kun pelaaja putosi, pidettiin pieni tauko, jonka aikana pelimerkit laskettiin. Silloin saattoi virkistää itseään miten parhaaksi katsoi. Minä säin banaania, venyttelin itseäni, ja kävin kertoilemassa taustajoukoille tunnelmia.

Kun laiva saapui Maarianhaminaan, pidettiin pidempi tauko, koska rantautuessa laiva tärisee ja kamerat heiluvat. Silloin tukijoukkoni vei minut ulkokannelle kävelylle happea haukkaamaan. Itse en olisi sitä keksinytkään, joten osakiitos menestyksestä kuuluu heille. Mensan markkinointiryhmän vetäjä on toiminut käytännössä minun pokerimanagerina, niin että minä pystyin keskittymään pelaamiseen.

Ennen alkuerää opettelin turnausstrategioita ja kokeilin niitä käytönnässä nettipeleissä. Pärjäsin niissä varsin hyvin, mutta kasinon livepeleissä en jostain syystä pystynyt rohkeaan pelityyliin. Ne tyypit siellä syövät minut elävältä, paitsi lauantaisin, jos paikalla on paljon humalaisia. Ajattelin tarvitsevani siihen vielä jotain harjaannusta, mutta kun televisio-ohjelman kuvaus alkoi, ongelma ratkesi itsestään. Useasti kun minulla oli vaikea tilanne ajattelin että menköön miten menee, mutta ainakin all-in näyttää hyvältä televisiossa, ja sitten se aina osoittautuikin oikeaksi ratkaisuksi. Julkisuuden paine pakotti minut rohkeaan pelityyliin.

Pelin jälkeen minusta tuntui kuin höyryäisin, kuin olisin juuri kaatanut karhun tai ryöstänyt naapuriheimon kalleudet. Erikoinen ja harvinainen tunne minulle rauhaa rakastavalle pehmomiehelle. Kerjääkö joku lisää verta nenästään? Täältä pesee! Tuosta saat ja tuosta!

Lauantaina normaalilla baarikierroksellani viisi tai kuusi ihmistä tuli juttelemaan ohjelmasta. Kaksi kertaa tarjottiin juomaa. Yksi tyttö kysyi olinko tosissani siinä viimeisessä kommentissa ("voitinko minä?"). Ilmeisesti se haiskahti näytellylle. Totta onkin, että tiesin kyllä voittaneeni. Se vain ei mahtunut maailmankuvaani, että voisin tiputtaa jonkun Juhahelpin.

Olen kirjoittanut tähän kohtaan pitkät pätkät kahdesta jaosta, jotka pelasin epätyypillisesti, ellen peräti huonosti. Niistä käsistä paljastuu kuinka minä ajattelen pokeripöydässä. En nyt kuitenkaan vielä julkaise tekstejä, koska niitä käsiä ei näytetty televisiossa. Ehkä ne joskus näytetään, jos peleistä vaikkapa julkaistaan DVD. Tarkistakaa silloin tämä sivu uudelleen.

Välierä

Tiesin kyllä, että välierässä strategian tulisi olla aivan erilaista kuin alkuerässä, koska vain yksi pääsisi jatkoon, ja pelaajia oli vain neljä. En kuitenkaan onnistunut tekemään tarvittavia muutoksia peliini.

Minähän olen ollut varsinaisesti käteispelaaja. Vasta kun kuulin pääseväni televisioon edustamaan Mensaa, ryhdyin opettelemaan turnausstrategioita. Pelasin niin paljon turnauksia kuin ehdin, mutta aivan kaikkia turnausstrategioita en voinut kokeilla käytännössä, koska kaikkia tilanteita ei tullut eteen. Niinpä otin strategiaani mukaan erään kohdan, joka lopulta koitui tappiokseni. Sklanskyn suosituksesta päätin yrittää nähdä flopin halvalla mahdollisimman usein, koska kyse oli no-limit pelistä, ja koska minulla oli alkuerän voittajana se isompi pelimerkkipino. Kuitenkin aina kun yritin limpata, takaani tuli korotus, jonka vuoksi jouduin luopumaan keskinkertaisista korteistani. Niin pelimerkkipinoni suli hitaasti, kunnes lopulta oli enää varaa yhteen epätoivoiseen all-in yritykseen.

Kenties jos olisin pelannut illalla, olisin ollut sen verran skarpimpi, että olisin ymmärtänyt vaihtaa strategiaa aikaisemmin. Nyt paras mitä tästä pelistäni voidaan sanoa on, että siitä tuli hieno oppimiskokemus. Nyt tiedän että usein limppaaminen ei sovellu tuollaiseen aggressiiviseen pöytään.

Lisäksi täytyy sanoa että välierän vastustajani sekoittivat peliään hyvin. En millään saanut otetta heistä.

Jälkeenpäin ajatellen uskon menettäneeni yhden hyvä all-in tilaisuuden. Oikealla puolellani istuva Mika oli pelannut melko löysästi, joten kun hän taas kerran korotti, harkitsin all-iniä. Minulla oli melko vähän pelimerkkejä, ja sanoinkin ääneen, että maksaa ei voi. Tarkoitin sillä tietysti, että tällaisessa tilanteessa minun täytyy joko kipata tai heittää all-in. Siinä tarkkaillessani Mikaa hän eräässä vaiheessa hätkähti katsettani. Jos en olisi ollut niin aamutokkurassa, olisin kenties ymmärtänyt ottaa sen heikkouden merkkinä ja heittää all-in AT:lläni. Sen sijaan kippasin ja päätin odottaa parempia kortteja.

Lopulta sitten Mika taas korotti, ja tällä kerralla kun minulla oli KJ, päätin mennä all-in ja ryöstää ne pelimerkit heti. Jussin all-in vasemmalta puoleltani tuli kuitenkin täytenä yllätyksenä. Sillä hetkellä kun hän sanoi "all-in", tiesin pudonneeni turnauksesta. Tomikin näytti harkitsevan katsomista. Jussi heitti että "tule sinäkin mukaan", ja minä siihen että "kaikki mukaan". Sitä en tietysti halunnut, mutta olin jo menettänyt toivoni, joten saatoin vitsailla. Mikakin näytti melko haluttomalta heittämään korttinsa pois. Pöytään tulleista korteista tuli vielä pieni jännitysnäytelmä, mutta kotimatka maitojunalla alkoi.

Lopuksi

Muilla pelaajilla tuntui olevan sellainen käsitys, että koska olen mensalainen, pelaisin täsmälleen todennäköisyyksien, tilastojen ja taulukoiden perusteella, enkä koskaan bluffaisi. Minusta tuo on outo ajatus, koska jos pelaa todennäköisyyksien perusteella, juuri silloin kuuluu aina joskus bluffata. Antaahan se tietyn voittomahdollisuuden, ja vaikeuttaa vastapelaajien peliä. En kuitenkaan valita, koska saatoin käyttää heidän väärää käsitystä hyväkseni pelissä.

Voittava pelityyli pokerissa ei itse asiassa ole sellainen, että odotetaan tilanteita, joissa voi pelata taidolla ja tilastomatematiikalla. Pikemminkin pyritään estämään vastapelaajia pelaamasta taidolla, jolloin tuuri hoitaa potin kotiin tarpeeksi usein.

Televisio-ohjelmasta toivottavasti näkyy, kuinka minä itse asiassa pelaan hyvin paljon vaiston perusteella. Todennäköisyyksiä minä en yleensä ajattele numeroina, vaan hahmottelen niitä ikään kuin visuaalisesti mielessäni.